Huomioitavia tekijöitä:
• Pesitetään 1 pari kerrallaan erillisessä pesityshäkissä, jotta molemmat vanhemmat ovat varmasti tiedossa jokaiselle poikaselle. Ei suositella colony-tyyppistä pesittämissä, jossa isoon häkkiin laitetaan useita pönttöjä.
• Ikä
• Luonne
• Terveys
• Väritys
• Sukulaisuus
• Ruumiinrakenne
Ikä:
Naaraan tulee olla n. 1,5v ja koiraan 1v ennen ensimmäistä pesitystä.
Luonne:
Poikasissa esiintyy samantapaista käyttäytymistä, kuin vanhemmissa. Arkuus, rohkeus, poikasten nyppiminen, hyvä vanhemmuus esim. siirtyy sukupolvelta toiselle. Poikasia nyppiviä yksilöita ei tulisi käyttää ollenkaan jalostukseen. Kuitenkin poikasen saama koti ja toiminta siellä vaikuttaa eniten linnun tulevaan luonteeseen. Pesintään käytetään vain hyväluonteisiksi todettuja, stressaamattomia lintuja, olosuhteet huomioon ottaen.
Terveys:
Pesitettävien lintujen tulee olla pesintähetkellä ehdottoman terveitä, hyvä kuntoisia (paljon vapaana lentämistä ja puuhasteltavaa) ja runsasravinteisella monipuolisella ruokavaliolla jopa 1kk ennen pesitystä, riippuen pariskunnasta ja kyseessä olevista linnuista. Ei myöskään lihavia tai väsyneitä lintuja pesitykseen. Muutenkin kiinnitettävä huomioon linnun yleiseen terveyteen, onko se sairastellut paljon ja millä tavalla, onko se pirteä vai vetäytyvä jne. Jos on itse kykenemätön arvioimaan linnun kuntoa, olisi kuntoa arvioitava jonkin kokeneemman tahon suunnalta.
• Ei nypi höyheniä
• Ei nokan liikakasvua, periytyy
• Ei kasvaimia, alttius periytyy
• Ei kalkkijalkapunkkia, tarttuu poikasiin
Väritys, eli mitä värien sekoittamisessa keskenään tulee huomioida:
• Opaali: molemmilta vanhemmilta perittynä, varsinkin useammassa sukupolvessa, huonontaa kuviota.
• Harmaasiipi ja kaneli yhdistelmä: tuloksena saadaan näiden kahden jonkinlainen välimuoto, eikä täytä kummankaan värin vaatimuksia.
• Keltanaamio: Sinisen persuvärin aikaan saavia mutaatioita on kaksi erilaista: sininen mutaatio 1 ja sininen mutaatio 2, näistä mut.1 on yleisin. Jokainen sininen lintu on homotsygootti eli samanperintäinen jomman kumman mutaation suhteen. Sinisiä lintuja ei voi visuaalisesti erottaa toisistaan, ovatko sinisiä mut.1 vai mut.2 lintuja. Sininen lintu saa vaalean keltaisen naamion, kun se perii kummankin sinisen mutaation ja on siis näiden suhteen heterotsygootti eli eriperintäinen, tämän värinen lintu on aiemmin tunnettu keltanaamio mutaatio 1:nä.
Varsinaisia keltanaamiomutaatioita ovat keltanaamio mutaatio 2 ja goldenface. Sininen mutaatio 1 vaikuttaa molempiin haitallisesti saaden sinisen värin muuttumaan paikoin tai kokonaan vihreäksi. Hyvännäköisiä keltanaamiosia lintuja, joilla on selkeä voimakas keltainen maski ja sininen kroppa, saadaan yhdistämällä sininen mutaatio 2 keltanaamio mut.2:een tai goldenfaceen. Keltanaamio mut.2:n ja goldenfacen risteyttäminen tuottaa myös hyvän näköisiä keltamaskeja, mutta vaikeuttaa erilaisten keltanaamoiden tunnistamista, sillä tällainen yhdistelmä muistuttaa myös homotsygoottia goldenfacea.
• Kirjavien yhdistelmä: kun tiedossa on että linnut periyttävät kahta eri kirjavaa, tulisi tämä osata ottaa huomioon pesinnän suunnittellussa ja mutaatioiden periytymisessä jatkoa ajatellen.
• Resessiivisten ominaisuuksien omaavien lintujen risteytys keskenään: Perimä yksipuolistuu ja koko pienenee. Resessiivisten ominaisuuksien risteytyksessä tulisi valita ilmiasultaan jotain resessiivistä ominaisuutta ilmentävän kumppaniksi yksilö, joka kantaa perimässään piilevänä samaa resessiivistä ominaisuutta.
• Harmaa: kasvattaa linnun kokoaja tekee värityksen mattamaiseksi. Harmaata suositaan mm. koon kasvattamisen takia paljon englantilaisten näyttelylintujen kasvatuksessa, mutta se peittää alleen (kadottaa) muut värit dominoivan ominaisuutensa tähden. Esim. violettia ja harmaata ei suositella yhdistämään, koska tuolloin kumpikaan perusväri ei erotu linnussa kunnolla.
• Violetti: voimistaa väriä.
• Kirjavat ja spangle: jalostuksessa tulee huomioida, että kuviointi vähenee ja se ei ole toivottavaa jos pyritään johonkin muuhun kuviointiin
Sukulaisuus:
Lintuja, jotka ovat jollain lailla sukua toisilleen ei saa pesittää keskenään. Siksi suku on syytä selvittää mahdollisuuksien mukaan ja tehdä ns. sukutaulut poikasille. Huomioitava, ettei eläinkaupasta ostetuista undulaateista sukua tunneta ja yhtä aikaa myynnissä olevat linnut voivat olla sisaruksia. Jos on syytä olettaa, että linnut voivat olla sukulaisia keskenään, kehotetaan hankkimaan pesittämistä varten jokin varmasti erisukua oleva pari.
On vältettävä korkeaa sukusiitosprosenttia, sisäsiitosta:
• heikentää immuniteettiä
• lyhentää elinikää
• lisää kasvainten ja sairauksien saantiherkkyyttä
• lisää epämuodostumien riskiä
Sisäsiittoisuudesta puhutaan, kun paritettavat eläimet ovat serkuksia (> 6,25%) tai sitä läheisempää sukua keskenään. Sukusiitosasteella mitataan sukusiitosta. Sukusiitosasteen karkeana raja-arvona pidetään ainakin koirilla 10 %:a, jolloin sisäsiitokset haitat alkavat suuremmissa määrin tulla esille.
Ruumiinrakenne:
Monet ruumiinrakenteeseen ja kokoon liittyvät seikat periytyvät poikasille. Näitä ominaisuuksia ovat mm.
• koko
• silmien koko
• pään muoto ja koko
• pyrstön pituus
• höyhenten pituus
• siipien pituus
• jalkojen väri
• nokan väri
Muuta huomioitavaa:
Perimän monimuotoisuus:
Undulaattikannan perimän monimuotoisuuden säilymiseksi on parempi risteyttää lintuja monen eri linnun kanssa kuin pesittää vain yhtä ja samaa paria. Lisäksi tulee välttää sukulaisten risteyttämistä keskenään ja ottaa vaikka parveen joku ulkomaantuonti tuomaan parveen geneettistä vaihtelua.
Harvinaiset ja uudet värimuunnokset:
Harvinaisten ja uusien värimuunnosten säilyttämiseksi joudutaan usein käyttämään samaa sukua olevia lintuja. Jos sukulaisia joudutaan uuden tai harvinaisen mutaation takia risteyttämään keskenään lasketaan sukusiitosprosentti. (Koirilla sukusiitosastetta suositellaan 4-5 sukupolven välillä pidettävän alle 6, 25 %.)
Englantilaisen ja australialaisen undulaatin risteytys:
Hybridien tuottaminen ei ole suotavaa yleisesti, mutta australian undulaatin koon ja ryhdikkyyden parantamiseksi on mahdollista käyttää englantilaista undulaattia tarkoin harkiten. Englantilaisten undulaattien kasvatukseen ei pidä käyttää australian undulaattia, jos pyritään puhtaisiin englantilaisiin linjoihin. Kuitenkin Australian undulaatit on yleisesti terveempiä ja pitkäikäisempiä. Tässä valossa yhdistelmän tekeminen on jopa suotavaa...
Annica Haga, Lotta Leinonen, Minna Tiensuu