Tirpysten aviaario, vaihe vaiheelta.

Ensimmäisenä aviaarion rakennuksessa on mietitävä, missä on paras tila linnuille ja mihin mahtuu pysyvä rakennelma. Valitsimme paikakasi olohuoneen peräseinän keskeisen paikan tähden ja siellä on parhaat mahdollisuudet valon määrän keinotekoiseen säätelyyn ja paikka on vedoton. Lattia kannattaa suojata , jollakin helposti pestävällä materiaalilla ja me päädyimme laitamaan mattoa myös tulemaan häkin ulkopuolelle , siivouksen helpottamiseksi. Tapetit ovat vaihtokuntoiset, joten päädyttiin , että linnut saavat hetken niitä vielä sotkea ja siten pinnoitamme aviaarion seinät sopivalla materiaalilla uudelleen. Emme siis pystyneet vielä päättämään mitä se tulisi olemaan. Rakentaminen aloitetiin asentamalla 2" rakenteet seinäosiin ja mitottiin kuinka suorassa talomme on :) .

Jos aviaarion alueelle jää sähköpistorasioita tai muuta vastaavaa, ne kannattaa suojata. Meidän tapauksessa kasvatus- ja poikashäkit tulevat samaan tilaan, niin pistorasioille on kysyntää, se "koteloitiin" . Nyt ko. pistorasiaan saa asennettua pistokkeen ja jatkojohdon ulkopuolelta myöhempää tarkoitusa varten.

Seuraavaksi rakennetaan uloimmat tukirakenteet ja mitotaan tarkasti oikeat paikat ja suoruus. Meillä häkkimateriaali on FOP Lusakan seinät. Se vaatii tarka mitaukset , etä kaikki natsaa kohdilleen. Jos käyttää ns. rullaverkkoa, niin mittailu on helpompaa. Missään nimessä en suosittele sinkityä vekkoa papukaijalinnuille, sinkkimyrkytyksen vaaran takia.

Kulmat kohilleen ja suoaksi. Uloimpien tukirakenteiden päät on lovetu toisiinsa sopiviksi tukevuuden lisäämiseksi.

Tämän jälkeen alkaa muiden pystyrakenteiden kiinnitys.

Ja valmiiden verkkorakenteiden mallaaminen paikoilleen. Verkot kiinnitetään ylä- ja alalaidoista sinkilöillä. Pieni liikuttelu ja passaus paikoilleen on senkin jälkeen vielä mahdollista.

Kattoelementeille sama systeemi. Luukut laitetaan aukeamaan ulospän.

Edelleen lisää seinää. Alaverkot ovat alkuperäisen häkin sivuseinät pienennettynä sopiviksi.

Alalaidaksi tuli laminaattia, mitä jäi edellisestä remontista yli.

Nyt on verkkorakenteet passattu kohdilleen ja reunat sekä kiinnitys kohdat siistitän päälle tulevalla listalla.

Haasteellisin aviaarion osa on hyvin toimiva ovi :) . Tässä on jo kaikki verkkorakenteet listoitettu ja ne tukevat myös pystysuunnassa verkkoja pysymään hyvin paikallaan.

Katolle asennetu UV-valo

Se toimii ! Ovi on 2 saranainen ja verkko on upotetu puurakenteeseen.Oven on oltava kevyt mutta tukeva , että se toimii käytännössä hyvin.

Lukitus täytyy olla hyvä, etteivät linnut karkaile, eikä perheen kissa pääse apajille myöskään. Myös häkin sisäpuolella on hakanen , jotta oven saa suljetua myös sisäpuolelta.

Asukkaat ovat muuttaneet sisään , joskin osa vielä hyvin hämmentyneinä seinillä.

Häkin koko: Korkeus 2m, syvyys 1m ja pituus 3m20cm.

Seafoam Yellow Face , mielenkiintoinen artikkeli

A New Mutation - Seafoam Yellow Face or Kerle Faced Blue

On a visit to the aviaries of Kevin O’Callaghan in Rockhampton Queensland AUSTRALIA in 2010 a couple of birds that did not appear to be the norm stood out. These birds had a Yellow Face with no yellow in the cap. The cap was white in fact almost whiter than white if this could be so.

On asking Kevin where these birds originated, he advised Graeme Kerle of Townsville in Queensland.
Graham produced from a Yellow Faced Opaline Cobalt hen (purchased at auction from Ernie Wise of New South Wales) and a Spangle Grey cock – non yellow faced (purchased from Robert Manvel also of New South Wales in one of his sale lots) 2 x Spangle Yellow Faced Sky cocks, 1 x Spangle Yellow Faced Sky hen, 1 x Spangle Sky cock. This occurred in 2003.

The Yellow Faced progeny were all visual ‘Seafoam’ and were quite obviously different when viewed in the nest. The mask being yellow, the cap white and the body colour‘Seafoam’.

Neither parent had any visual variations to what would be described as ‘normal’ for their respective variety.
The initial resultant offspring from this pairing suggest that the Spangle was not a Double Factor Yellow face.The term ‘Seafoam’ was nominated by Jennie Liebich as soon as she sighted them; the body colour in each resembled the colour of the sea just below the foam of a breaking wave.
‘Seafoam’ does not reflect the mask and cap colouration, but the body colour only.Realistically they could be called ‘Kerle Faced Blue’ to reflect the origins or ‘Seafoam Yellow Face’ to embrace Jennie’s initial artistic interpretation. The pairings at Graeme’s resulted in nests averaging 70% visual ‘Seafoam’ with the nonvisual still carrying the trait as ‘Seafoams’ were bred from these non-visual pairings.Visual ‘Seafoams’ to Normal Green series birds resulted in visual Blue series (non Seafoam), and Opaline Green hens, these paired back to Blue series (Non visual Seafoam) then gave a very high visual result in ‘Seafoam’ of about 60%, this being Graeme’s assessment. When the first of these ‘Seafoam’ birds were produced, Graeme, as I understand it, gave a couple to a backyard breeder not knowing what he had produced. Kevin noticed some on a visit to Grahams and was fortunate enough to obtain some to breed with and Kevin then was kind enough to gift a couple to Jennie for her to work with. The pair that arrived with Jennie back to Mount Gambier were both visual ‘Seafoams’, one
being Normal and the other a Spangle, these produced chicks and we were overjoyed to see that a couple were ‘Seafoams’. The resultant chicks did not seem to have a long life expectancy thus a number of outcrosses occurred quickly to try and ensure that the strain remained. Note that at Grahams he did not have the same issue; it may have been that the birds that arrived at Mount Gambier were a ‘little’ close.
On pairing non visual to visual, there are now a couple of ‘out crossed’ visual birds to work with. There are others that have been paired to non-visuals with no resultant visuals as yet thus more ‘proofing’ will be required to fully ascertain breeding possibilities.
Graham and Kevin have sent down some further birds that are non-visual that have produced this new variety for them and to these two gentlemen Jennie and I cannot thank them enough for giving us the opportunity to work with these and the previous pair of birds.
One interesting occurrence is that we now have a Green with a Yellow Mask and White cap –and produced from two blues???
This information is being released to share with others this new mutation and to also see if changes are occurring elsewhere in the world of a similar nature. It is a bit premature to determine the breeding habits of this variety, noting that it is Dominant but other surprises might present.
 I believe the Spangle has something to do with this mutation and other aviaries that I have visited recently have changes occurring and all of these go back to the Spangle parentage. It is interesting as Roy Aplin of the United Kingdom painted birds similar to these some years ago predicting such a change might occur.

Nigel Tonkin

Tirpysparven uudet tulokkaat

Isabella

Blue ja Polly

Kuvia

Reiska, Helga, Jiki, Kippari

Åke

Helga

Akka

Jopo

Kippari

Akka ja Karamelli

Kingi , Typsy, Karamelli

Ade

Apollo

Akka ja Karamelli

Karamelli, New ja LadyLotta

New ja LadyLotta

Mustikka

Lila

Karamelli

Akka

Harald

Lila

Ja moni jäi vielä kuvien  ulkopuolellekkin !

Tirpyskuva

Kevään aikana pesivät Harald ja LadyLotta , enkut... Kuvassa aussi Typsy mukana, jotta koko tulisi esille.

Tirpysille saapuu tänään Chirping Chicks parvi !

Joulumielellä

Nyt on jouluherkkuja ostettu linnuillekkin ja voidaan alkaa odottaa joulun tuloa.

Hyvää Joulua kaikille Tirpysläisille

ja muillekkin siivellisille & omistajille !

Vuoden vaihteen jälkeen

Seuraavaksi pesivät Dita & Juli.
Dita on tuplavioleti, CW, spangle.
Juli on kobolttivioletti, aus. kirjava, FBC, spangle, opaali

Poikasvarauksia otetaan vastaan.

Kiteen Kuulumisia

"Juteltiin puhelimessa tossa muutama viikko takaperin, kun kysyin sinulta neuvoa/apua yhden pesueen suhteen.

Otin silloin emon pois pesästä, nostin poikasen takaisin pesään ja jätin isän poikasen kanssa.
Seurasin häkin tapahtumia muutaman päivän erittäin tiiviisti. Kyllä jännitti, että rupeaako isä hoitamaan poikasta.

Luojan kiitos onnekseni isä rupesi käymään pesässä ja ruokki poikasta tunnollisesti.
Poikanen kasvoi hyvään tasaiseen tahtiin ja tuli viime lauantaina 3.12. pois pesästä. :)
Poikasen isä on muuten Kide ja täytyy sanoa, että saa kyllä vuoden isä palkinnon! :)
Laitoin pari kuvaa Kiteestä ja poikasesta.

Janni ja Tirpat"

Kide onkin tätä meidän superisien sukua. Tämän suvun pojat tuntuvan saavan isiltään perintönä erinomaisen isän lahjan !

Lisää kuvia Jannin Blogissa http://pikku-unduset.blogspot.com/

Kesästä on sen veran aikaa, että Tirpysille ja kaikille siivekkäille on hyvä antaa tehovitamiinejä : Porkkanaa, persiljaa ja eritysesti d-vitamiinia lintuvalon muodossa päivittäin !

Jiki ja Juli kuulumiset

Pojat ovat reippaina jo nyt löytäneet paikkansa parvessa. Aikaisemmin kahdestaan eläneet pojat olivat ajautuneet tappeluihin toistuvasi, mutta nyt tuo parvi tuo ympärille undulaattien luonnollisen tavan elää ja kaikilta ristiriidoilta ollaan vältytty.

Hauska satuma on se , että pojat tulivat Resque lintuina, mutta sukutauluja tutkiessa olen huomannut , että ovat oivallinen lisä FBC, CW ja harmaasiipi kasvatukseeni .

KisKis, Kumina ja Kielo

Tänään poikaset muuttivat uuteen kotiin . Poikashäkki on aika hiljainen. Toivottavasti KisKis , Kumina ja Kielo sekä Jutta pitävät tiiviisti yhteyttä :) .

Päivän kuulumisia

Juli ja Jiki siirtyivät isoon parveen juuri. Toivotaan, että pojat pääsevä reippaasti touhuihin mukaan.

Poikasista KisKis, Kumina ja Kielo muuttavat tiistaina uuteen kotiin Raaheen.

Julin ja Jikin sukutauluja on pyöritelty ja todettu , että mukavasti rikastuttavat geenipohjaa FBC, CW ja harmaasiipi kasvatukseen.

Jikin ja Julin värit !

Jiki salamalla

 Juli salamalla

 Jiki & Juli ilman salamaa...

Juli ja Jiki ilman salamaa

2 uutta kotia vailla olevaa kirjavaa harmaasiipipoikaa muuttaa keskiviikkona Tirpysten parveen.

Jiki & Juli

Aviaario

Piirrustukset ja sunnitelmat ovat alustavalla tasolla ja kovasti jo odotan , että pääsisi toteuttamaan suunnitelmia.

Kaijulit ry:n kasvataja sertifikaatti

Undulaattien kasvatuksen ohjeistus:

Huomioitavia tekijöitä:
• Pesitetään 1 pari kerrallaan erillisessä pesityshäkissä, jotta molemmat vanhemmat ovat varmasti tiedossa jokaiselle poikaselle. Ei suositella colony-tyyppistä pesittämissä, jossa isoon häkkiin laitetaan useita pönttöjä.

• Ikä
• Luonne
• Terveys
• Väritys
• Sukulaisuus
• Ruumiinrakenne

Ikä:
Naaraan tulee olla n. 1,5v ja koiraan 1v ennen ensimmäistä pesitystä.

Luonne:
Poikasissa esiintyy samantapaista käyttäytymistä, kuin vanhemmissa. Arkuus, rohkeus, poikasten nyppiminen, hyvä vanhemmuus esim. siirtyy sukupolvelta toiselle. Poikasia nyppiviä yksilöita ei tulisi käyttää ollenkaan jalostukseen. Kuitenkin poikasen saama koti ja toiminta siellä vaikuttaa eniten linnun tulevaan luonteeseen. Pesintään käytetään vain hyväluonteisiksi todettuja, stressaamattomia lintuja, olosuhteet huomioon ottaen.

Terveys:
Pesitettävien lintujen tulee olla pesintähetkellä ehdottoman terveitä, hyvä kuntoisia (paljon vapaana lentämistä ja puuhasteltavaa) ja runsasravinteisella monipuolisella ruokavaliolla jopa 1kk ennen pesitystä, riippuen pariskunnasta ja kyseessä olevista linnuista. Ei myöskään lihavia tai väsyneitä lintuja pesitykseen. Muutenkin kiinnitettävä huomioon linnun yleiseen terveyteen, onko se sairastellut paljon ja millä tavalla, onko se pirteä vai vetäytyvä jne. Jos on itse kykenemätön arvioimaan linnun kuntoa, olisi kuntoa arvioitava jonkin kokeneemman tahon suunnalta.

• Ei nypi höyheniä
• Ei nokan liikakasvua, periytyy
• Ei kasvaimia, alttius periytyy
• Ei kalkkijalkapunkkia, tarttuu poikasiin

Väritys, eli mitä värien sekoittamisessa keskenään tulee huomioida:

• Opaali: molemmilta vanhemmilta perittynä, varsinkin useammassa sukupolvessa, huonontaa kuviota.

• Harmaasiipi ja kaneli yhdistelmä: tuloksena saadaan näiden kahden jonkinlainen välimuoto, eikä täytä kummankaan värin vaatimuksia.

• Keltanaamio: Sinisen persuvärin aikaan saavia mutaatioita on kaksi erilaista: sininen mutaatio 1 ja sininen mutaatio 2, näistä mut.1 on yleisin. Jokainen sininen lintu on homotsygootti eli samanperintäinen jomman kumman mutaation suhteen. Sinisiä lintuja ei voi visuaalisesti erottaa toisistaan, ovatko sinisiä mut.1 vai mut.2 lintuja. Sininen lintu saa vaalean keltaisen naamion, kun se perii kummankin sinisen mutaation ja on siis näiden suhteen heterotsygootti eli eriperintäinen, tämän värinen lintu on aiemmin tunnettu keltanaamio mutaatio 1:nä.

Varsinaisia keltanaamiomutaatioita ovat keltanaamio mutaatio 2 ja goldenface. Sininen mutaatio 1 vaikuttaa molempiin haitallisesti saaden sinisen värin muuttumaan paikoin tai kokonaan vihreäksi. Hyvännäköisiä keltanaamiosia lintuja, joilla on selkeä voimakas keltainen maski ja sininen kroppa, saadaan yhdistämällä sininen mutaatio 2 keltanaamio mut.2:een tai goldenfaceen. Keltanaamio mut.2:n ja goldenfacen risteyttäminen tuottaa myös hyvän näköisiä keltamaskeja, mutta vaikeuttaa erilaisten keltanaamoiden tunnistamista, sillä tällainen yhdistelmä muistuttaa myös homotsygoottia goldenfacea.


• Kirjavien yhdistelmä: kun tiedossa on että linnut periyttävät kahta eri kirjavaa, tulisi tämä osata ottaa huomioon pesinnän suunnittellussa ja mutaatioiden periytymisessä jatkoa ajatellen.


• Resessiivisten ominaisuuksien omaavien lintujen risteytys keskenään: Perimä yksipuolistuu ja koko pienenee. Resessiivisten ominaisuuksien risteytyksessä tulisi valita ilmiasultaan jotain resessiivistä ominaisuutta ilmentävän kumppaniksi yksilö, joka kantaa perimässään piilevänä samaa resessiivistä ominaisuutta.

• Harmaa: kasvattaa linnun kokoaja tekee värityksen mattamaiseksi. Harmaata suositaan mm. koon kasvattamisen takia paljon englantilaisten näyttelylintujen kasvatuksessa, mutta se peittää alleen (kadottaa) muut värit dominoivan ominaisuutensa tähden. Esim. violettia ja harmaata ei suositella yhdistämään, koska tuolloin kumpikaan perusväri ei erotu linnussa kunnolla.

• Violetti: voimistaa väriä.

• Kirjavat ja spangle: jalostuksessa tulee huomioida, että kuviointi vähenee ja se ei ole toivottavaa jos pyritään johonkin muuhun kuviointiin


Sukulaisuus:
Lintuja, jotka ovat jollain lailla sukua toisilleen ei saa pesittää keskenään. Siksi suku on syytä selvittää mahdollisuuksien mukaan ja tehdä ns. sukutaulut poikasille. Huomioitava, ettei eläinkaupasta ostetuista undulaateista sukua tunneta ja yhtä aikaa myynnissä olevat linnut voivat olla sisaruksia. Jos on syytä olettaa, että linnut voivat olla sukulaisia keskenään, kehotetaan hankkimaan pesittämistä varten jokin varmasti erisukua oleva pari.

On vältettävä korkeaa sukusiitosprosenttia, sisäsiitosta:
• heikentää immuniteettiä
• lyhentää elinikää
• lisää kasvainten ja sairauksien saantiherkkyyttä
• lisää epämuodostumien riskiä

Sisäsiittoisuudesta puhutaan, kun paritettavat eläimet ovat serkuksia (> 6,25%) tai sitä läheisempää sukua keskenään. Sukusiitosasteella mitataan sukusiitosta. Sukusiitosasteen karkeana raja-arvona pidetään ainakin koirilla 10 %:a, jolloin sisäsiitokset haitat alkavat suuremmissa määrin tulla esille.


Ruumiinrakenne:
Monet ruumiinrakenteeseen ja kokoon liittyvät seikat periytyvät poikasille. Näitä ominaisuuksia ovat mm.
• koko
• silmien koko
• pään muoto ja koko
• pyrstön pituus
• höyhenten pituus
• siipien pituus
• jalkojen väri
• nokan väri

Muuta huomioitavaa:

Perimän monimuotoisuus:
Undulaattikannan perimän monimuotoisuuden säilymiseksi on parempi risteyttää lintuja monen eri linnun kanssa kuin pesittää vain yhtä ja samaa paria. Lisäksi tulee välttää sukulaisten risteyttämistä keskenään ja ottaa vaikka parveen joku ulkomaantuonti tuomaan parveen geneettistä vaihtelua.

Harvinaiset ja uudet värimuunnokset:
Harvinaisten ja uusien värimuunnosten säilyttämiseksi joudutaan usein käyttämään samaa sukua olevia lintuja. Jos sukulaisia joudutaan uuden tai harvinaisen mutaation takia risteyttämään keskenään lasketaan sukusiitosprosentti. (Koirilla sukusiitosastetta suositellaan 4-5 sukupolven välillä pidettävän alle 6, 25 %.)

Englantilaisen ja australialaisen undulaatin risteytys:
Hybridien tuottaminen ei ole suotavaa yleisesti, mutta australian undulaatin koon ja ryhdikkyyden parantamiseksi on mahdollista käyttää englantilaista undulaattia tarkoin harkiten. Englantilaisten undulaattien kasvatukseen ei pidä käyttää australian undulaattia, jos pyritään puhtaisiin englantilaisiin linjoihin. Kuitenkin Australian undulaatit on yleisesti terveempiä ja pitkäikäisempiä. Tässä valossa yhdistelmän tekeminen on jopa suotavaa...


Annica Haga, Lotta Leinonen, Minna Tiensuu

Häkit valokuvissa

Poikashäkki

Pesityshäkki

Ison parven häkki